Näin hoidat: tuonenkielo
Kastelu
Tuonenkielo (Aspidistra elatior) sietää kuivuutta paremmin kuin liiallista kastelua. Juurakko on paksu ja varastoi vettä, joten kasvi selviää pidemmistä kuivakausista. Pysyvä märkyys sen sijaan mätänee juuret nopeasti. Kastele vasta, kun multa on kuivunut pinnasta muutaman sentin syvyydeltä. Kesällä kastelu on tavallisesti 5-8 päivän välein, talvella harvemmin. Huolehdi, että ruukun pohjassa oleva ylimääräinen vesi valuu pois eikä kasvi seiso vedessä.
Tarvitseeko se vettä tänään?
Työnnä sormi noin 3-4 cm syvyyteen multaan. Jos multa on kuivaa, kastele. Jos sormeen jää kosteutta, odota. Voit tarkistaa asian myös nostamalla ruukun: kuiva ruukku tuntuu selvästi kevyemmältä kuin juuri kastelun jälkeen.
Tuonenkielo kestää kuivuutta paremmin kuin liiallista vettä, joten epäröi mieluummin hieman liikaa kuin liian paljon. Kasvin lehdet ovat kiiltävät ja nahkeat, ja ne kertovat, jos kasvi on saanut liian vähän tai liikaa vettä.
Liikakastelu
Tuonenkielo on kotoisin Itä-Aasian varjoisista metsänpohjista, joissa multa kuivuu hitaasti mutta ei kuitenkaan pysy märkänä. Paksut juuret ja lihavat lehtiruodit eivät siedä hapetonta, jatkuvasti kosteaa multaa, joten ylikastelu on tämän lajin yleisin kuolinsyy.
Oireet: Lehdet muuttuvat keltaisiksi tai pehmeiksi, tyvestä löytyy mätä ja hajua, ja multa pysyy märkänä viikkoja. Uudet versot voivat kellastua ja kasvu pysähtyä.
Ratkaisut: Lopeta kastelu ja anna multan kuivua kunnolla. Poista kasvi ruukusta, leikkaa pois mätänevät juuret ja kuivat lehdet steriileillä saksilla. Istuta kasvi kuivaan, hyvin valuvaan multaan uuteen ruukkuun, jonka pohjassa on reikä.
Liian vähäinen kastelu
Paksu juurakko varastoi vettä, joten tuonenkielo selviää kuivuudesta paremmin kuin useimmat sisäkasvit. Pitkittynyt kuivuus kuitenkin heikentää kasvia, koska lehdet haihduttavat vettä jatkuvasti myös valoisassa paikassa.
Oireet: Lehtien kärjet ruskettuvat ja kuivuvat, lehdet menettävät kiiltonsa ja kääriytyvät, ja multa irtoaa ruukun reunoilta.
Ratkaisut: Kastele kasvi kunnolla ylhäältä tai alhaalta. Jos multa on kovettunut, anna sen imeä vettä alusastiasta useita kertoja peräkkäin. Leikkaa ruskeat lehdenkärjet pois vain vihreän kudoksen rajalta ja jatka normaalia kastelurytmiä.
Auringonvalo
Tuonenkielo on yksi sisätilojen vaativimmista kasveista valon suhteen, mutta se kestää hämärää paremmin kuin useimmat muut kasvit. Liian voimakas suora aurinko polttaa kiiltävät lehdet ruskeiksi, kun taas liian vähäinen valo hidastaa kasvua ja lehdet ohenevat. Parhaiten laji sopii pohjoisikkunan tai itäikkunan läheisyyteen, jossa valo on pehmeää.
- Ihanteellinen: Varjo · Tuonenkielo viihtyy hyvin 2-6 tuntia hajavaloa päivässä ilman suoraa auringonpaistetta.
- Sietää: Puolivarjo, Valoisa, epäsuora valo, Varjo
- Paras paikka huoneessa: Ikkunan lähellä
- Keinovalo: Kasvi pärjää hyvin huoneen valaistuksessa, mutta kasvualustan valo ei saa olla liian heikko. Jos valoa on vähän, voit käyttää LED-kasvivaloa noin 30-50 cm etäisyydeltä 8-10 tuntia päivässä.
Liian vähän valoa
Tuonenkielo kasvaa luonnossa metsän varjossa, joten se on sopeutunut vähäiseen valoon. Hyvin hämärässä kuitenkin kasvu hidastuu merkittävästi, eikä kasvi kykene tuottamaan uusia lehtiä.
Oireet: Lehdet ovat tummanvihreitä ja ohuita, kasvu pysähtyy, ja vanhat lehdet kellastuvat ja kuolevat vähitellen. Kasvi voi näyttää ryhdittömältä ja venyvältä.
Ratkaisut: Siirrä kasvi lähemmäs ikkunaa tai ikkunan valoisampaan kohtaan. Pyyhi lehdet pölystä kostealla liinalla, jotta ne ottavat valon tehokkaammin vastaan. Lisää tarvittaessa keinovaloa.
Liikaa aurinkoa
Tuonenkielon lehdet ovat kiiltäviä ja ohuehkoja, joten ne palavat helposti suorassa auringossa. Kesäaurinko ikkunan läpi voi polttaa lehtien pinnan muutamassa tunnissa.
Oireet: Lehtiin ilmestyy vaaleita tai ruskeita laikkuja, lehtien pinta kuivuu ja kellastuu, ja kärjet ruskettuvat.
Ratkaisut: Siirrä kasvi kauemmas ikkunasta tai käytä kevyttä verhoa päivänpaisteen hajottamiseen. Jos lehdet ovat jo palaneet, leikkaa vahingoittuneet osat pois. Kasvi toipuu, kun se saa pehmeää valoa.
Lämpötila
Tuonenkielo (Aspidistra elatior) on kestävä sisäkasvi, joka viihtyy tasaisessa, keskilämpöisessä huoneilmassa. Pidä se poissa suorasta patterilämmöstä ja vedosta. Kasvi kestää viileää paremmin kuin kuumaa, mutta pitkä pakkanen tai kuumuus vahingoittavat sitä.
- Ihanteellinen: 15–22 °C
- Sietää: 4–32 °C
- Kasvuvyöhykkeet: 7-10
Lannoitus
Tuonenkielo kasvaa hitaasti eikä tarvitse paljon ravinteita. Lannoita vain kasvukauden aikana, kun kasvi on hyvässä kunnossa. Laimenna lannos aina ohjeen mukaan, sillä väkevä lannos polttaa juuret.
- Hidasliukoinen lannoite: Kerran vuodessa keväällä, jos haluat käyttää hidasliukoista lannoitetta. Muuten lannoitusta ei tarvita, sillä tuonenkielo selviää hyvin vähäravinteisessa mullassa.
- Täysravinteinen sisäkasvilannos, Typpipitoinen lehtikasvien lannos, Hidasliukoinen kasvilannos keväällä
Kasvualusta
Tuonenkielo ei vaadi erikoismultaa, mutta se kasvaa parhaiten ilmavassa, hyvin valuvassa multassa. Liian raskas, märkä multa on yleisin syy juuriongelmiin.
- Yleinen huonekasvimulta: Turvepohjainen sekoitus, jossa on perliittiä tai hiekkaa ilmavuuden parantamiseksi.
- Kuorihumus- ja turvesekoitus: Kolmannes kuorihumusta, kolmannes turvetta ja kolmannes karkeaa hiekkaa tai perliittiä.
- Puutarhamulta ja hiekka: Kaksi osaa puutarhamultaa ja yksi osa karkeaa hiekkaa. Sopii lähinnä ulkokasvatukseen.
- pH 6–7.5
Mullanvaihto
Aspidistra elatior kasvattaa paksuja, juuriketoja muistuttavia juuria, jotka sietävät ahtautta hyvin. Jakaminen on usein parempi tapa lisätä kasvia kuin pelkkä siirto isompaan ruukkuun.
- Kuinka usein: Joka 3-5 vuoden välein, sillä tuonenkielo viihtyy tiiviissä juuristossa
- Uusi ruukku: Nosta ruukkua vain muutama senttimetri edelliseen nähden, yleensä 2-4 cm halkaisijaltaan. Liian suuri ruukku pitää multaa märkänä ja voi johtaa juurimätään.
- Mullanvaihtoaika: Kevät
Näin vaihdat mullan
- Irrota kasvi ruukusta kallistamalla ruukkua ja vetämällä kasvin tyvestä varovasti.
- Ravistele vanha multa pois juurista ja poista kuolleet tai mustat juuret saksilla.
- Jos kasvissa on useita selkeitä kasvupisteitä, jaa juuripaakku kahtia tai kolmeen osaan. Jokaisessa osassa tulee olla lehtiä ja terveitä juuria.
- Aseta kasvi uuteen ruukkuun niin, että juuripaakun yläreuna on noin 2 cm ruukun reunan alapuolella.
- Täytä ruukku tuoreella mullalla ja painele se kevyesti juurten väleihin.
- Kastele kunnolla, jotta multa asettuu, ja anna ylimääräisen veden valua pois.
Leikkaus
Tuonenkielen lehdet kasvavat suoraan juurakosta, eikä kasvilla ole varsinaista runkoa. Leikkaa aina lehden tyvestä tai juurakon kohdalta, älä jätä lehdenpalasia roikkumaan.
Leikkausaika: Kevät, Kesä
Näin leikkaat
- Poista keltaiset, ruskeat tai murtuneet lehdet kokonaan niiden tyvestä. Tämä voi tehdä milloin tahansa kasvukauden aikana.
- Jos lehden kärki on vain ruskea, voit leikata ruskean osan pois ohuella kulmalla, mutta säilytä lehden luonnollinen muoto.
- Pyyhi pölyiset lehdet kostealla liinalla, jotta ne pysyvät terveinä ja kiiltävinä.
- Älä leikkaa pois yli kolmannesta lehtimassasta kerralla, sillä tuonenkielo tarvitsee lehtiä fotosynteesiin ja toipuu hitaasti laajoista leikkauksista.
Lisääminen
Juurakon jakaminen · Kevät
- Odota, että tuonenkielo on kasvanut täyteen ruukkuun, ja valitse kevät, kun uusi kasvu alkaa näkyä, yleensä maalis-toukokuussa.
- Kaada kasvi ruukusta ja ravista juurista ylimääräinen multa irti.
- Etsi juurakosta kohdat, joissa on vähintään kolme tervettä lehteä ja terve juurenosa. Tuonenkielen juurakko on paksu ja kuituinen, joten käytä terävää, puhdasta veitsi tai sahaa.
- Leikkaa juurakko jaoksi niin, että jokaisessa osassa on terveitä lehtiä ja juuria.
- Istuta jokainen osa omaan ruukkuun tai paikkaan tuoreeseen, hyvin valuvaan multaan. Älä istuta liian syvälle, jotta juurakon kärki jää maanpinnan tasalle.
- Kastele kevyesti ja pidä multa tasaisen kosteana, kunnes uudet juuret ovat kiinni. Pidä kasvi puolivarjossa muutaman viikon ajan.
Siemenet · Kevät
- Kerää siemenet vain, jos kasvi on tuottanut marjamaisia hedelmiä. Sisätiloissa tämä on harvinaista, koska tuonenkielon kukinta on vaatimaton ja kukat ovat lähellä maanpintaa.
- Puhdista siemenet hedelmälihasta ja kuivaa ne muutama päivä ilmavassa paikassa.
- Kylvä siemenet heti tuoreena kosteaan kylvöseokseen, painamalla ne vain kevyesti pintaan.
- Pidä ruukku lämpimässä, noin 20 °C:ssa, ja vältä kuivumista. Taimet kehittyvät hitaasti, joten kärsivällisyys on tarpeen.
Tuonenkielo on hidaskasvuinen, ja jaettu osa tarvitsee useita kuukausia ennen kuin se näyttää täyttä kasvua. Älä jaa kasvia liian pieniin osiin, koska liian pienet palaset kuivuvat ja kuolevat helposti.
Tietoa tuonenkielo
Tunnetaan myös nimellä: valurautakasvi, cast iron plant, aspidistra
- Kasvityyppi: monivuotinen lehtikasvi, rhizomakasvi
- Elinikä: monivuotinen
- Levinneisyys: Kotoisin Japanin eteläosista, Ryukyu-saarilta ja Taiwanista.
- Täysikasvuisen korkeus: 50–90 cm
- Kukinta-aika: myöhäinen talvi ja kevät, sisätiloissa harvoin
Lemmikit · Ihmiset
Lemmikit: Turvallinen · Ihmiset: Turvallinen. ASPCA luokittelee lajin myrkyttömäksi kissoille ja koirille. Se ei ole myrkyllinen myöskään lapsille.
Yleiset ongelmat
- Ruskeat lehtien kärjet: Liian kuiva ilma tai epätasainen kastelu aiheuttaa lehtien kärkien ruskettumista. Kastele tasaisemmin ja vältä ylikuivumista.
- Juurilaho: Liiallinen kastelu ja huono ilmanvaihto saavat juuret mätänemään. Anna mullan kuivua kastelujen välillä.
- Hämähäkkipunkit: Kuiva ja lämmin sisäilma houkuttelee punkkeja, jotka aiheuttavat lehtiin vaaleita pilkkuja. Suihkuta lehdet kostealla vedellä.
- Kilpikirvat: Kilpikirvat kiinnittyvät lehtien alapintaan ja imevät mehua. Poista ne kostealla liinalla tai hyönteismyrkyllä.
- Lehtipilkkutaudit: Liian kosteat lehdet ja huono ilmankierto edistävät lehtipilkkuja. Poista sairaat lehdet ja vähennä lehtien kastelua.
Käyttö
Lajia käytetään pääasiassa koristekasvina sisä- ja piha-alueilla. Se soveltuu erityisesti varjoisille paikoille, joissa muut kasvit eivät menesty. Sitä ei käytetä lääkinnällisesti eikä teollisesti.
Onko se syötävä?
Ei syötävä.
Historia ja tarut
Lajia viljeltiin Euroopassa 1800-luvulla, ja se oli tuolloin suosittu kotien pimeissä nurkissa. Japanissa sitä arvostettiin pitkäikäisyyden ja sitkeyden symbolina. Nimi valurautakasvi viittaa sen kestävyyteen, joka mahdollisti sen menestymisen vaikeissa oloissa.
Tiesitkö?
Tuonenkielo on yksi harvoista huonekasveista, jotka menestyvät hyvin syvässä varjossa ja unohtelevan hoidon alla, minkä vuoksi se oli 1800-luvun brittiläisissä kodeissa suosittu.
Usein kysyttyä
Kuinka usein kastelen kasvia tuonenkielo?
10 päivän välein. Tuonenkielo (Aspidistra elatior) sietää kuivuutta paremmin kuin liiallista kastelua. Juurakko on paksu ja varastoi vettä, joten kasvi selviää pidemmistä kuivakausista. Pysyvä märkyys sen sijaan mätänee juuret nopeasti. Kastele vasta, kun multa on kuivunut pinnasta muutaman sentin syvyydeltä. Kesällä kastelu on tavallisesti 5-8 päivän välein, talvella harvemmin. Huolehdi, että ruukun pohjassa oleva ylimääräinen vesi valuu pois eikä kasvi seiso vedessä. Työnnä sormi noin 3-4 cm syvyyteen multaan. Jos multa on kuivaa, kastele. Jos sormeen jää kosteutta, odota. Voit tarkistaa asian myös nostamalla ruukun: kuiva ruukku tuntuu selvästi kevyemmältä kuin juuri kastelun jälkeen.
Kuinka paljon valoa tuonenkielo tarvitsee?
Varjo (Tuonenkielo viihtyy hyvin 2-6 tuntia hajavaloa päivässä ilman suoraa auringonpaistetta.). Tuonenkielo on yksi sisätilojen vaativimmista kasveista valon suhteen, mutta se kestää hämärää paremmin kuin useimmat muut kasvit. Liian voimakas suora aurinko polttaa kiiltävät lehdet ruskeiksi, kun taas liian vähäinen valo hidastaa kasvua ja lehdet ohenevat. Parhaiten laji sopii pohjoisikkunan tai itäikkunan läheisyyteen, jossa valo on pehmeää.
Millaisesta lämpötilasta tuonenkielo pitää?
15–22 °C. Tuonenkielo (Aspidistra elatior) on kestävä sisäkasvi, joka viihtyy tasaisessa, keskilämpöisessä huoneilmassa. Pidä se poissa suorasta patterilämmöstä ja vedosta. Kasvi kestää viileää paremmin kuin kuumaa, mutta pitkä pakkanen tai kuumuus vahingoittavat sitä.
Onko tuonenkielo myrkyllinen kissoille ja koirille?
Se on turvallinen kissoille ja koirille. ASPCA luokittelee lajin myrkyttömäksi kissoille ja koirille. Se ei ole myrkyllinen myöskään lapsille.
Mitkä ovat kasvin tuonenkielo yleisimmät ongelmat?
Ruskeat lehtien kärjet: Liian kuiva ilma tai epätasainen kastelu aiheuttaa lehtien kärkien ruskettumista. Kastele tasaisemmin ja vältä ylikuivumista. Juurilaho: Liiallinen kastelu ja huono ilmanvaihto saavat juuret mätänemään. Anna mullan kuivua kastelujen välillä. Hämähäkkipunkit: Kuiva ja lämmin sisäilma houkuttelee punkkeja, jotka aiheuttavat lehtiin vaaleita pilkkuja. Suihkuta lehdet kostealla vedellä. Kilpikirvat: Kilpikirvat kiinnittyvät lehtien alapintaan ja imevät mehua. Poista ne kostealla liinalla tai hyönteismyrkyllä. Lehtipilkkutaudit: Liian kosteat lehdet ja huono ilmankierto edistävät lehtipilkkuja. Poista sairaat lehdet ja vähennä lehtien kastelua.
Milloin tuonenkielo istutetaan uudelleen?
Joka 3-5 vuoden välein, sillä tuonenkielo viihtyy tiiviissä juuristossa. Aspidistra elatior kasvattaa paksuja, juuriketoja muistuttavia juuria, jotka sietävät ahtautta hyvin. Jakaminen on usein parempi tapa lisätä kasvia kuin pelkkä siirto isompaan ruukkuun.
Miten tuonenkielo lisätään?
Juurakon jakaminen, Siemenet. Odota, että tuonenkielo on kasvanut täyteen ruukkuun, ja valitse kevät, kun uusi kasvu alkaa näkyä, yleensä maalis-toukokuussa. Kaada kasvi ruukusta ja ravista juurista ylimääräinen multa irti. Etsi juurakosta kohdat, joissa on vähintään kolme tervettä lehteä ja terve juurenosa. Tuonenkielen juurakko on paksu ja kuituinen, joten käytä terävää, puhdasta veitsi tai sahaa. Leikkaa juurakko jaoksi niin, että jokaisessa osassa on terveitä lehtiä ja juuria. Istuta jokainen osa omaan ruukkuun tai paikkaan tuoreeseen, hyvin valuvaan multaan. Älä istuta liian syvälle, jotta juurakon kärki jää maanpinnan tasalle. Kastele kevyesti ja pidä multa tasaisen kosteana, kunnes uudet juuret ovat kiinni. Pidä kasvi puolivarjossa muutaman viikon ajan.
Miten tämä ohje kirjoitettiin
Verdiss kirjoittaa jokaisen ohjeen tekoälyllä kasvitieteellisten lähteiden pohjalta ja tarkistaa lajin iNaturalistista ja Plants of the World Onlinesta (Kew). Lukijat voivat arvioida jokaisen ohjeen sovelluksessa.
Lähteet
Verdissin tiedot ovat yleisluontoisia ohjeita. Älä koskaan syö kasvia tai käytä sitä lääkkeenä sovelluksen perusteella: kysy asiantuntijalta.